Kirjapainotaito-lehden numerossa 1/1921 (tammikuu, s. 11–13) käytyä keskustelua pisteviivojen ja lainausmerkkien käytöstä.
Erityisesti lainausmerkkien käytöstä keskustelu on kiinnostavaa. Pitäisi joskus selvittää milloin nykyinen suomalainen käytäntö on vakiintunut. Jukka Korpelan verkkotekstin perusteella tämä on tapahtunut 1950-luvun taitteessa, mutta osa käytännöistä on hioutunut vasta seuraavien vuosikymmenten aikana.
Kirjapainotaito-lehteä oli julkaistu vuodesta 1907 lähtien ja se jatkaa yhä Painomaailma-nimisenä. Lehden historiasta voi lukea lisää Kirjatyö-lehden verkkosivuilta.
Ammattitaidon vakiinnuttamisesta
Useimmat lukijoistamme muistanevat, miten vilkasta mielipiteiden vaihtoa herättivät keskuudessamme m. m. nuottiviivan, taulunpään, summa- ja yhteissummaviivan latomistavoista saavutimmekin yhteisesti hyväksytyt tulokset. Vaikkakin hutiloivat ammatti alamme asiakkaat eivät noudattaisikaan niitä, elikkä edes „Latomissäännöissä“ määriteltyjä alkeellisimpia vaatimuksia, ei se saa eteenpäinpyrkivää masentaa, vaan päinvastoin kannustaa tiukemmin juurruttamaan ammattitaitoa ympäristössään ja vaikutuspiirissään. Tarkkasilmäisiä ammattilaisia meillä on, sen tiedämme ja heidän puoleensa kääntyy täten toimitus pyynnöllä, että ei „kynttilää asetettaisi vakan alle“, mutta mielipiteet tuotaisiin julki ammattilehtemme sivuilla.
Alempana esitämme yhteisen keskustelun alaiseksi kaksi tärkeää kysymystä pyynnöllä, että ne kerhot eli yksityiset, jotka niistä saavat jotain uutta esille, elikkä tulevat yksimielisyyteen kirjoittajain kanssa, olisivat hyviä ja kirjoittaisivat toimitukselle, julkaistaksemme lopun lopuksi pätevän yhteisvedon. Samallahan näemme, josko ennenkäytetyt tavat ovat niin juurtuneet, ettemme niistä luovu millään.
Pisteviivan asettelusta
Kaksikielisissä töissä, joissa teksti kummallakin kielellä on alakkain ja joissa esiintyy pisteviivalla varustettuja aukkoja, jotka yhdellä kielellä tai numeroilla kirjoittaen jälestäpäin täytetään, ladotaan tavallisesti pisteviiva kummankin kielisten rivien keskikohdalle, esim. näin:
Ladottuna näyttänee kyllä johdonmukaiselta, että pisteviiva vastatakseen molemmankielisiä riviä, on kummankin rivin keskikohdalla. Vaan kun se kirjoittaen täytetään tavallisesti painettua teksti kirjainta suuremmalla käsialalla, joutuu tämä silloin luonnollisesti yläpuolelle painettua tekstiä. Senvuoksi olisi mielestäni johdonmukaisempaa latoa pisteviiva alimmaisen tekstirivin alareunan tasalle, siis näin:
Tässä tapauksessa tulisi kirjoitettu osa kummankin rivin kohdalle, mikä on pääasia, eikä pisteviiva, mikä onkin vain kirjoituksen apuviiva.
Tällainen korjattava epäkohta esiintyy monenlaisissa töissä, kuten kirje- ja laskulomakkeiden päiväyksissä, kuiteissa, ovikilpien aukiolo- ym. merkinnöissä sekä monissa muissa paikoissa. Lasku- sekä muissa senluontoisissa lomakkeissa, joissa esiintyy „punkteerausta“ voitaisiin mielestäni tämä asia ratkaista siten, että „punkteeraus“ kulkisi niinkuin nytkin rivien keskikohdalta, mutta pisteviiva jäisi tässäkin alimmaisen rivin alareunan kanssa tasoon, eli seuraavalla tavalla:
Aivan samasta syystä kun „punkteeraus“ lähtee molempien rivien keskikohdalta, voi se myös tulla keskelle kirjoitettuakin riviä, mikä on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että pisteviiva on jonkun verran alempana „punkteerausta“. Mielestäni sillä tavoin ladottu lasku on täytettynä hyvin selvä ja ehyen näköinen.
Tietääkseni on jo käytettykin ehdottamaani tapaa kirjelomakkeiden päiväyksissä mutta se on latojalta ollut ikäänkuin sääntöjen rikkomista uskaltaessaan tehdä muutoksen juurtuneeseen tapaan. Yhdenmukaisuuteen olisi tässäkin päästävä ja koetettava löytää oikea ja käytännöllinen ratkaisu.
V. Vuorio
Lainausmerkeistä sananen
On jo kauan kytenyt mielessäni ajatus pakista ”sitaattien” käyttämisestä painokirjoituksessa. Jo aikoja sitten on minussa herännyt niinsanoakseni esteettinen vastenmielisyys nykyistä meillä vallitsevaa ”sitaattien” eli lainausmerkkien käyttötapaa eli teknillistä sijoittelua vastaan. Ja viime aikoina on tämä tympäisevä vaikutus kasvanut niin, että se on aivan jokapäiväinen ilmiö. Kun otan sanomalehden käteeni ja huomaan siinä esim. jossain ilmoituksessa tuon aivan sääntöperäiseksi juurtuneen ”siteeraamisen”: „näin” tai „näin‟, niin se heti vaikuuttaa ,vinolta‘ ja hajanaiselta ja siitä puuttuu ehdottomasti harmoonista vaikutusta ja rauhallisuutta, joka sitävastoin vallitsee ”näin” ”siteerattaessa” sittenkin, vaikka ’kintut’ olisivat “taivasta“ kohti. Se on itse tuo alas—ylös-asettelu, joka minua kiusaa. Ei totisesti ole kauniita nuo „Cataloniat“ ja „Neiti Sinijakut“, „Suojeluskuntapojat“, „Empiret”, „Sydämeni on siellä“ ja „Welsi”. Ehdottaisin sentähden, että otettaisiin asia puheeksi Ilmoituslatojain kerhon, Aksidenssimestareiden kerhon ja Konelatojain kerhon edustajain keskuudssa. Ja jos hyväksytään periaatteessa yllämainittu, niin hyväksytään myöskin, että isompia ja lihavampia asteita käytettäessä on lainausmerkit otettava vähän pienemmästä asteesta, etteivät ne mollottaisi kuin mitkäkin jättiläiskorvarenkaat ja tekisi vaikutusta raskaaksi ja alaspainavaksi. —Ruotsinmaalaisetkin ovat päässeet kai jo melkein yleisesti tuolta niinsanoakseni alkeelliselta kannalta ja käyttävät ”sitaatteja” esittämälläni tavalla eli kuten ”Finlandia” Laakerimetalleja ja ”Aktiv del” harvinaisina poikkeuksina osottavat. Amerikkalaisista ja englantilaisista esikuvista tässä suhteessa on tarpeeton huomauttaa, sillä sieltähän se on kehittyneen ja käytännöllisen maun maasta kotoisinkin niinkuin monet arkkitehtooriset kauneudetkin. Leipäkirjasinlajeissakin olisi mielestäni tämä ’reformi’ pantava toimeen sopivilta osiltaan, sillä ’hanhensilmät’ on tietenkin pysytettävä niissä lajeissa, joihin ne taiteilija on valmistanut. Ymmärtäen varsin hyvin, että tätä muutosta ei ole niinkään helppo kauttaaltaan toimeenpanna, sillä ”sitaatit” ovat tilatut aivan järjestään tätä nykyistä käyttötapaa silmällä pitäen. Mutta hyvällä tahdolla voidaan paljon aikaansaada ja useimmassa tapauksessa sanomalehti- ja aikakauslehti-ilmoitusten ladonnassa se on mahdollinen toteuttaa. — Ja huomautan samalla myös noista ”sitaatti”-kauhistuksista alokekirjakkeen edellä, joita pitkin aikaa on näkynyt aikakauslehdissä, sellaisissakin kuin Suomen Kuvalehti ja — Kirjapainotaito! Ammattimme on nyt sellainen, että se vaatii ottamaan huomioon pienimmätkin kuviot ja niiden asettelussa täytyy olla n. s. ’arkkitehtoorista silmää’, jota olisi koetettava takoa oppilaiden ’kansan kasuavan’ päähän.
E. Hirstiö
